Ilta tuhansien äänten parissa: Michael Winslow Suomessa

Tapahtumat

Lapsuudessani katsoimme paljon elokuvia isäni kanssa. Enimmäkseen toimintaa, Die Hardit, James Bondit, Terminaattorit ja kaikki muut tuollaiset legendaariset actionleffat kävivät erittäin tutuksi, on se Bruce Willis kova jätkä. Mutta katsoimme myös paljon komediaa. 80-luvulla syntyneenä ei siis ole ihme, että Poliisiopisto-elokuvat pyörivät usein televisiossamme. Isäni erityisesti piti paljon Michael Winslow -nimisestä ”äänimiehestä”, joka näytteli elokuvissa Larvell Jonesia. Herra Winslowilla on erikoinen kyky, hän pystyy imitoimaan tuhansia erilaisia ääniä, soittimista erilaisiin teknologisiin ääniin ja muihin ihmisiin. Tuota kykyä Larvell Jones hyödynsi moneen otteeseen. Alla pieni katkelma hänen taidonnäytteistään.

Eräs tuttavani tiesi tämän kyseisiin elokuviin liittyvän historiani ja oli huomannut, että Michael Winslow olisi tulossa Suomeen stand up -keikalle Kulttuuritalolle. Hän olikin yllätyksekseni hankkinut meille liput, mutta lopulta estyi itse pääsemästä mukaan. Mietin hetkisen mutta lopulta päätin lähteä viettämään iltaa yksin, olihan tuo legenda nähtävä. Harmi kun isänikään ei päässyt mukaan, mutta toisaalta englantia taitamattomana hän ei olisi loppujen lopuksi tuosta saanut kovin paljoa irti.

Stand up on ollut aina laji, josta olen ajatellut pitäväni, mutta todellisuudessa ei ole tullut kertaakaan ennen tätä käytyä oikeasti itse katsomassa livenä. Tietenkin kaikki kuuluisat Eddie Murphyn Deliriousit, Jerry Seinfieldit sun muut on katsottu, mutta keikoilla en ollut käynyt ennen tätä. Toki Winslowin tapauksessa esitys on hieman muuta kuin perinteistä stand upia: beatien tekoa, dubbausta, ja muuta tuollaista, mutta kyllä sieltä esityksestä niitä perinteisiä stand upin elementtejäkin löytyi, kuittailua vessaan menijöille, asusteita, ja tilannekomiikkaa. Myös artisteja imitoitiin: mm. David Bowie, Prince ja Louis Armstrong vilahtivat lavalla, joista Princen Purple Rainin coverversio osui itselleni parhaiten. Suurena Michael Jackson -fanina odotin pitkään että josko lavan sivussa ollut kiharaperuukki kimaltelevan takin kanssa olisi kuulunut MJ-imitaatioon mutta sen suhteen jouduin pettymään, kun illan loppuvaiheessa Jimi Hendrix astui lavalle kiharapehkoineen.

Pientä kritiikkiä myös lavalle sijoitettujen standien sijainnista: Kuten kuvista näkyy niin ne blokkasivat taustalla olleen screenin aika tehokkaasti kaikilta, jotka eivät olleet suoraan lavan edessä. Screen oli merkittävässä roolissa useaan otteeseen esityksen aikana, joten tuo jäi hieman harmittamaan, varsinkin kun tuota ongelmaa ei olisi ollut mikäli standit olisi siirretty metrin verran taaksepäin.

Muilta osin esitys oli kyllä onnistunut. Ja ne äänet. Kyllä ne näiden vuosikymmenien jälkeenkin vielä edelleen hätkähdyttävät, miten joku voikaan saada itsestään jotain tuollaista irti. Ja myös se kipinä stand upin katsomiseen voimistui entisestään: olen lähdössä Los Angelesiin taas kesällä (siitä alkaa näköjään tulla tapa, jo kolmas peräkkäinen vuosi) ja tällä kertaa on pakko käydä myös katsomassa jotain paikallisia stand up -esityksiä.

Jos kyseinen herra tai nuo Poliisiopisto-elokuvat eivät ole ennalta tuttuja niin suosittelen lämpimästi! Lisätietoa: http://michaelwinslow.net/

Michael Winslow

Follow my blog with Bloglovin

Saattaisit pitää myös näistä

Ei kommentteja

Jätä viestisi